murheellisia juttuja

aloitetaan kuitenkin niillä iloisilla uutisilla; nilles alkoi piristyä eilen illalla puoli kuuden aikan ja kahdeksalta alkoi suoli taas tuottaa ja toimia. mun on pakko myöntää, että nilleksen maha oli niin kova ja turvonnu eilen, että olin aivan varma ettei siitä kannata enää liikoja toivoa. voin myös myöntää, että nilleksen kuolema olisi aiheuttanu mulle varmasti totaalisen mielenkiinnon lopahtamisen kaneja kohtaan. nilles kuitenki toipui kaheksan jälkeen niin nopeasti, että yhentoista aikaan saatoin viedä sen jo takaisin kanilaan. 

laitoin niille vain heinää yöksi ja nilppu alkoikin heti syödä sitä, juonut se oli jo muutaman tunnin itse kiposta. aamulla se jo pomppi tavalliseen tapaan ovelle vastaan kun menin siivoamaan kanilaa. koko päivän se on kuitenki ollu tavallista rauhallisempi ja maha tuntuu normaalia suuremmalta vieläkin, mutta hengen hätää ei enää ole ja se on tärkeintä! laitan vertailukuvia nillesta heti kun se on palautunu normaaliin kokoluokkaan.

mutta sitten niihin huonoihin, surullisiin, uutisiin. samalla kun menin siivoamaan kanilaa löysin yhden rakkaistani kuolleena. en osannut odottaa sen tapahtuvan tänään ja olinkin huolestunut vain nillestä niin siinä mielessä se tuli yllätyksenä. rakas splitti makasi häkkinsä lattialla elottomana, loput kämppiset tiukasti vieressään. näky oli tietenki kurja ja sai mut itkemään mutta onhan splitti ollut vähän huonommassa kunnossa jo hetken. viimeisen kahden viikon aikana se kuitenki oli mun mielestä piristyny ja saanu vähä lisää massaakin, mutta näin kävi kuitenkin.

tänä vuonna on kyllä omalle kohdalleni sattunu niin paljo negatiivisia asioita, joista tietenkään moni ei koske kaneja, mutta että vielä vuoden viimeisenä päivänä piti sattua jotain tällästä. :( en nyt rupea täälä kaniblogissa näitä asioita erittelemään, mutta sen voin sanoa, että oon enemmän ku onnellinen ku tämä epäonnenvuosi 2013 saa päätöksensä tänään...

nilleksen vatsavaivat

melkoinen aamu ollut eikä loppua vielä näy. tavallisesti nukun aamuisin vähintään kahteentoista, mutta tänään heräsin poikkeuksellisesti jo ysiltä koska olin sopinut meneväni tarkastamaan kaverin kanien sukupuolet. huono onni alkoi jo sielä, vaikkei omat kanit olleetkaan kyseessä. naarassisarukset osottautui kummatki uroksiksi.

kotona ensitöikseni lompsin kanilaan vaikka yleensä en pidä sinne mitään kiirettä lomalla. nilles ja hilppa makas ihan kiinni ovessa aivan ku eivät olisi edes heränny sinne mennessäni. hilppa nousi tervehtimään ja laitoin sille ruokaa kuppiin mutta nilles ei noussu ollenkaan. normaalisti nilppu juoksee ja pyörii kokoajan jaloissa, tunkee syliin ja pökkii nenällään. nyt se vain painoi silmät apaattisena kiinni ja näytti todella kipeältä.

"kuume ja suolitukos ovat kanille hengenvaarallisia tauteja. suolitukos ilmenee 

vatsan turpoamisena ja papanoinnin ja mahdollisesti syömisen lopettamisena.

ennaltaehkäisyssä tärkeää on hyvälaatuinen, kuiva heinä. ~~ suolitukoksen 

ilmetessä tulee toimia nopeasti, sillä se on erittäin tappava. apteekista saa 

parafiiniöljyä, jota tulee kuitenkin annostella eläinlääkärin ohjeiden mukaan."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lemmikkikani

hätäännyin tietenki heti ja päätin kantaa sen sisällä voidakseni tehdä asialle jotain. eikä tarvinnu kuin koskea nilperön mahaan niin tiesi mikä sitä vaivaa. vatsa oli kuin järjetön jalkapallo ja kova kuin tiiliskivi, kyseessä oli siis ilmiselvä suolistotukos. nille ei pystyny juurikaan edes liikkumaan ja sen näkeminen niin surullisena ja kipeäni sai mutki musertumaan. nille on kuitenki se kaikkein tärkein.. :(

aloin heti hoitaa nilleä parhaani mukaan, hieroin vatsaa hellästi ja annoin parafiiliöljyä. myös vettä ja kurkkua yritin tarjota mutta ainakaan vielä ei suostunut ottamaan. kohta on kulunu kaksi tuntia eikä juuri edistystä näy, muuta kuin että nille on vapaaehtoisesti vaihtanut paikkaa kahdesti. vaivalloiselta sen liikkuminen näyttää mutta helpottaa varmasti suolen liikkelle saantia.

"mikäli suolitukos on kyseessä, kani alkaa oireilemaan eri tavoin. 

se saattaa kököttää paikallaan, maata liikkumatta ja papanoita ei tule, 

tai ne ovat hyvin pieniä. tällöin ensimmäinen ensiapu on parafiiniöljy. 

se on reseptivapaata apteekista saatava aine, joka ei imeydy elimistöön 

vaan kulkee suoraan ruoansulatuselimistön läpi, auttaen kania ulostamaan. 

parafiiniöljyä annetaan ruiskulla kanin suuhun, noin 2 ml kerrallaan, 

muutaman kerran päivässä – esim. aamulla, päivällä ja illalla. mikäli tilanne on 

vakava, kani on erittäin apaattinen/liikkumaton, voi parafiiniöljyä antaa useammin."

http://huiskulakanit.nettisivu.org/kanin-ummetus/

meillä on kyllä ollu ennenkin suolitukoksia kaneilla, iivolla monesti ja vinnylläkin joskus nuorempana mutta näin ärhäkkään en oo vielä törmänny! kaheksan aikana eilen illalla oon käyny viemässä ruuat kaneille ja sillon nille käyttäyty vielä täysin normaalisti. :/ kamalaa nähdä toinen nyt tollasessa kunnossa.

nilles varmaankin jää nukkumaan sisälle ensiyöksi, että pystyn tarkkailla sen tilannetta paremmin. jos tilanne ei kohene yhtään ennen iltaa, soitan eläinlääkärille ja kysyn onko aamulla päivystystä. toivotaan, että suoli alkaisi toimia ja nopeesti! :( onko teillä ollu suolistotukoksia, kuinka ootte selättäny ne?

joulumieltä etsimässä

meillä joulu oli ja joulu meni. mä en henkilökohtaisesti todellakaan oo mikään jouluihminen ja lähinnä vihaan kaikkea mitä siihen liittyy enkä ajatellut olla julkisesti korrekti toivottamalla hyvää joulua kaikille. sen sijaan toivotan oikeinoikeinoikein hyvää, vauhdikasta ja värikästä vuotta 2014 ihan jokaiselle! 

meidän jouluun ei sisälly paljonkaan, mutta on muutama perinne josta en suostu luopumaan. ennen joulua siivoan kanilan aina oikein kunnolla ja tälläkertaa kyllästyin viisikkoon, jotka eivät lukemattomista yrityksistä huolimatta opi käyttämään vessaa kunnolla tai edes lähes kunnolla joten siirryin purut pohjalle -tapaan, jota oon välttäny viimeiset 4 vuotta... alin kerros sai pohjalleen muovin ja purut vaikka vihaan ylikaiken siivota puruja ja varsinkin sieltä, kun saa olla ihan käivärässä sen harjan kanssa.

kanila tuli siistiksi ja sai jäädä odottamaan seuraavaa aamua. jouluna, eli 24 päivä lähden aina ruoka-ajan koittaessa pulkon kanssa kohti metsää ja kerään ison kasan erilaisia oksia ja havuja, jotka sitten päätyvät kaneille jouluherkuiksi. tänä vuonna se iso kasa jäi kyllä aika minimaaliseksi, koska aina ennen oon saanu kuljettaa lastini pulkalla kotiin mutta nyt ku lunta ei näy edes sotkan (paikallinen laskettelukeskus) laella niin eipä paljon pulkkaa vedelty! ja se, miksi mennään aina tuohon ruoka-aikaan johtuu siitä, että mä en syö jouluruokaa, en kinkkua tai laatikoita, en mitään, enkä liiemmin pidä niistä pitkistä ruokailu keskusteluista. ne vaan tylsistyttää ja saa mut ahdistumaan. :c

kanit saa yleensä meillä myös joululahjoja. kyllä, vaikka se kuulostaa älyttömältä joidenkin mielestä niin mammat ostaa aina pupuillekki jotain pientä. viimevuonna tuli viis aktivointipalloa joista ykskää ei oo enää kunnolla ehjä. tänä vuonna paketeista löytyi jättimäinen pussillinen porkkanoita, omenoita ja suolakiviä. illalla pääsivät sitte näistä herkuista nauttimaan ja niitä on vieläkin jäljellä!

yleensä joulun aikoihin kuvaan myös pupuja mutta nyt ei kyllä kiinnosta vähääkään. vihaan sisällä kuvausta ja pihalla on suoraan sanottuna niin rumaa, etten kestä edes avata verhoja. eipä siis liikene joulukuvaa tänä vuonna, pahoittelen! lupaan kautta oman isoisoisäni hengen kuvata uusia kuvia heti, kun saadaan lunta maahan enemmän kuin yksi sentti! :D

postauksen kuvat on meidän perheen joulukorttikuvia kera meikäläisen ultimate paint skills. malleina kummassakin jo edesmenneet kääpiöluppa cornelia "oona" ja kääpiöluppa-soopeli risteytys hilavitku "nuuska".

uskomaton pikkujoulu pet-show

kuluneena viikonloppuna EPJY järjesti kurikassa jokavuotisen pikkujoulu petin, johon halusin tietenki omat kanit raahata. oli vain yksi pikku ongelma... olin ite lähössä jokavuotiselle jokkisristeilyllä just samana viikonloppuna! kyllä meinas muutama virtapiiri päästä kyrvähtää ku huomasin, että taas tänä vuonna nämä kaks mulle hyvin rakasta tapahtumaa on tungettu samalle viikonlopulle. viime vuonnahan oli sama homma, vaikka kumpikin järjestettiin lähes kuukautta ennemmin. juuri tätä mun huonoa tuuria! :D

mutta täytyy kyllä kiittää taas ihanaa laajaa ystävä- ja tuttava piiriä, jonka avulla puput pääsi kuin pääsikin näytille - tänäkin vuonna! äiti ja iskä meni kummatki lauantaina seinäjoelle koulutukseen, jonka vuoksi ne ei voinu kaneja huoltaa sillon. matkalla meiltä seinäjoelle ne pudotti boksit äitin työkaverin luo, joka asuu näyttelypaikan vieressä. tämä työkaveri sitten kuskasi kanit ennen näyttelyiden alkua paikalle ja päivän aikana marica hoiti kaikki hommat hienosti, ja oli kuulemma joutunut poukkoilla rakkauksieni kanssa sinne tänne! näyttelyiden loputtua toinen tuttava näyttelypaikan lähettyviltä haki puput luokseen kun ensimmäinen tuttuva joutui myös lähteä kotooaan. illalla taas ohi ajaes äiskä ja iskä nappas taas boksit kyytiin ja toi kotiin. mahtoi olla rankka ja pitkä päivä myös pupuille! mutta iso kiitos kaikille tähän rumbaan osallistuneille! :)

 

oli kyllä onni, että oma kompanja pääsi paikanpäälle, koska palkintosato oli kyllä enemmän kuin kiitettävä. ja uskomattominta oli se, että juuri kun en ollut kerinnyt kaneja näyttelyyn valmistella nimeksikään niin sieltä rapsahti kauan odottamani ysikuutoset, joita vielä kukaan mun kaneista ei oo koskaan saanut! ja vielä tuomarin suosikki, jota henkilökohtaisesti arvostan lähes enemmän kuin PPK -sijoituksia. olin niin onnellinen, että olin ihan hymy pyllyssä laivalla koko loppu viikonlopun ku sain tälläsiä uutisia! :D 

mutta josko jo nyt päästäisiin niihin tuloksiin! mukaan pistin siis pipan, hilpan ja nilleksen. en ollu todellakaan tyytyväinen yhdenkään yleiskuntoon tai turkkiin, joka oli mun mielestä vielä jonkin verran kesken kaikilla. hilpalla on vielä erittäin ruma, lähmäinen ja epätasainen vauvaturkki. tassut jäi kellertäviksi kun en kerinny niitä pestä kuin vaan kerran torstai-iltana, jolloin leikkasin kynnetki.

pisteitä hilppa sai 93,5 joka mielestäni ihan hyvä ensikertalaiselle. en siis valita. näillä pisteillä hilppa oli myös beibi naaraiden LKV1. nilleksen kerryttämistä 95,5 pisteestä olin suunnattoman hämilläni mutta onhan se hieno poika. en vaan oo koskaa kuvitellu, että joku muukin näkisi sen hienouden. nilles oli avointen urosten LKV1 myöskin ja näiden lisäksi PPK3 ja tuomarin suosikki! en siis oo nähtävästi ainut jonka suosikki nilppu on! :D pipa sai ne kauan haavelemani, elämäni ja kaniurani ensimmäiset 96 pistettä ollen myös seniori naaraiden LKV1, PPK1 ja BIS3. hieno mummeli räjäytti potin siis jälleen kerran! <3

kyllä täytyy osata olla onnellinen ja ylpeä näistä tuloksista, en vain ymmärrä miten mulle onkaan siunautunu näin "hyviä" kaneja. siis sen lisäksi, että ne on ihan mahtavia lemmikkejä eikä vain ulkoisesti superkunnossa. niillä on kaikilla myös korvaamattoman ihana luonne. oon myös erittäin kiitollinen kaikista mun kavereista näistä kanipiireistä, vain te teettä tästä hommasta mukavaa ja jatkamisen arvosta. tuntuu niin uskomattoman hyvältä onnistua välillä siinä mitä on odottanu monia vuosia ja saada rispektiä osakseen sen suhteen, että oon tehny tätä monta vuotta. oon mä vissiin siis jotain näistä kaneista oppinutki. :)

laitan tähän vielä nuiden arvostelu lipareet kokonaisuudessaan niin saatte katsoa mitä niistä sanottiin.

pahoittelen myös näiden kuvien taattua minäpuhelin -laatua... kaikki kuvat saa klikattua suuremmiks!