kesäistä

kesä tuli ja meni melkein heti eikä kanit päässy siitä kamalasti nauttimaan. en nimittäin saanut pidettyä kuin yhtä porukkaa kerralla ulkona eli jotkut joutuivat aina kököttämäään kauniina päivinäkin kanilassa. hmph. tämä siis johtui siitä, että routa on menneenä talvena mullistanu enemmän kuin koskaan aiemmin aitauksia, jonka vuoksi yksikään ovi ei mene kiinni ja seinät meinaavat nojailla epäilyttävästi sellaisiin ilmansuuntiin, joihin ei ehkä pitäisi. tänään oonkin koko päivän siivonnu ja rempannu noita aitauksia, että pääsis kanitkin pian viettelemään kesäpäiviä ulos!

ihan alkajaisiksi tyhjäsin pienet aitaukset kopeista ja kannoista ja muista romppeista. haravoin havunneulaset, lehdet ja epämääräiset multa-paska-sora-läjät pois. tasoitin hiekkapohjat ja pesin kopit. asennettiin äitin kans ovet uudelleen paikoilleen, osaan joutui vaihtaa saranat ihan uusiin ja toisista taas lukot oli ihan käyttökelvottomia. kaupan kautta haettiin myös lisää verkkoa, koska viisikko (hiiri, iivo, split, peukku ja tossu) viimekesänä harrasti innokkaasti reikien tekemistä oman pikkuaitauksensa seiniin joten korjatahan neki piti. lopuksi vielä pappa tuli mua auttamaan pääportin kanssa kun se ei menny kunnolla kiinni koska toinen reuna kynnyksestä oli uponnu niin syvälle maahan että koko kehikko vaati nostoa. järjestelin kopit ja muut virikkeet takaisin ja voála! pikkukanit on saanu tohista sielä jo kokopäivän. :)

vielä pitäisi jaksaa siivota kanila loppuun... se onkin päässy lievan katastrofin kynsiin kun iivo ja hiiri on asunu nillen ja hilpan sijasta lattialla viikon päivät. tämä siksi, että yhdistämisprojekti tosiaan on vielä kesken ja vain lattialla ollessaan ne pääsevät haistelemaan raisaa, pipaa ja vinnyä. tänään tosin laitan kanilan vain siihen kuntoon, että kanit pärjäävät sielä huomiseen ja huomenna pesen sen kunnolla lattiasta kattoon. vanhat purut ja pölyt pitää silti tänään vielä saada pois.

on muuten ihanaa, että meikän omenapuut kukkii niin kauniisti jo! oon ihan varma, että tänä kesänä tulee paljon omppuja! se on kätevää kun saa noukkia omenat suoraan puusta ja heittää pupuille. :) laitoin tuohon vähän kuvia noista meidän ulkokopeista, keskimmäinen on eristetty muttei mitenkää suuressa huudossa meidän kanien keskuudessa. nille ei ensinnäkään edes mahdu siitä aukosta. mutta suorakulmaiset kopit on sen kokoisia, että useampikin kani mahtuu sinne kerralla ja suojaavat ainoastaan tuulelta ja sateelta. mutta eipä ole meidän kanit vielä valittaneet kylmyyttäään varsinkaan koska kavereita on aina kyljessä lämmittämässä.

täytyy muuten vielä kertoa mitä nille sai tänään aikaan! kesken aitausrempan käväsin nopsasti syömässä sisällä ja nille oli tietenkin juuri sillä hetkellä tajunnu miten pikkuaitauksesta pääsee hyppäämällä pois (kuitenki 120cm korkea seinä). katossa on noin 60cm x 60cm kolo, jossa ei ole verkkoa koska pellikatto on vielä hakematta vanhalta vajalta. nille oli siis hypänny samalle puolelle pipan, raisan ja vinnyn kanssa ja karvatolloja keräillessäni huomasin, että pipa oli saanut eniten turpaansa mutta kovati oli neidit nilleäki tukistellu. vinny taas herrasmiehenä oli pysyny kahakoista kaukana. :D pipa oli ilmeisesti saanu niin kovaa kyytiä, ettei moneen tuntiin päästäny edes raisaa lähellensä, yritti uhitella ihan kaikille ja pysyi visusti vinnyn kyljessä kiinni. mutta heltyi lopulta kuitenki kun huomasi, ettei sillä ole enää mitään hätää.

yhdistämisprojektista on tulossa juttua vähän myöhemmin kun saan aikaiseksi. se on muutenkin ollu nyt vähän jäissä kaiken tän ylppärihärdellin ja työhommelien keskellä! mutta we'll be back! :)

o-ou mikä hiljaisuus

pitkään on ollut blogi hiljaisena. mutta no can do. on ollu tässä kaikenlaista hässäkkää kuten kirjotuksia ja viimeisten kurssien suorittamista, töiden hakua, tulevaisuuden pähkäilyä ja järjestelyä, hakuja ja lomakkeita. ihan hirvee ressi kaikesta mutta eiköhän se jo helpota!

kaneja en silti oo unohtanu vaikka täälä niistä ei paljoa ookkaan kuulunu... tuola ne puputtaa ja elelee rauhallisesti kevätauringosta nauttien. on kyllä ollu maailman paras keksintö laittaa kanilan ikkunaan verkko, että saa pitää ikkunaa auki kokoajan. ja voi pojat että nille ja hilppis rakastaa kyhnöttää siinä ikkunalaudalla!

 

 

pipa ja raisa oli millan mukana viikonloppuna jurvassa näyttelyissä, kiitos vielä millalle vaivannäöstä! jos muistan oikein niin raisa sai 91p, joista oon kyllä tosi yllättyny ja pettyny, koska pisteet laski viimekerrasta ihan huimasti vaikka raisa on oikeasti mielestäni hyvässä kunnossa. mutta eipä voinut valittaa kun en itse ollut paikalla. pipa sai 94,5p ollen LKV1 ja PPK2.

toinen juttu on se, että oon suunnitellu kanilaan ns. "lisäsiipeä" vaikka tilaahan sieltä ei puutu, onhan sielä asunu 10 ristiturpaa isompikin lauma kerralla, mutta ajattelin tehdä seinästä reiän ulos ja siihen ns. ulkotarhan, joka olisi jättien käytössä ympäri vuoden.

hilpalle haluaisin myös teettää pennut. eihän tuo neiti mikään rotumääritelmän perikuva ole, mutta haluaisinkin itselleni yhden ranskislapsen lisää ja mieluiten sellaisen, johon voisin itse vaikuttaa. suomessa on mielestäni aika huono tarjonta sellaisista ranskiksista, joita itse etsin. eikä itelläni ole edes tarvetta UM-tasoiselle kanille, haluan vain oivan lemmikin. hilppa on hieman liian pieni ja sillä on vähän kevyet ja taka-asentoiset korvat, mutta mikään ei pysty korvaamaan hyvää luonnetta.

kolmas suuri suunnitelma ja ehdottomasti haasteellisin sekä kyseenalaisin on vielä paljastamatta. oon ajatellu kokeilla yhdistää häkkijänöt aka pikkukanit. häkkijänöt on ehkä käsitteenä vähä hämäävä, koska kyllä nuo muuallekkin pääsee ja niillä on tilavat häkitkin kaiken lisäksi... tarkoitan siis vinnyä, pipaa ja raisaa sekä iivoa ja hiirtä. olis mahtavaa saada nämä viis samaan! tuossa kompleksissa vaan on tosiaan kaksi urosta, jotka saattavat käydä suunnitelmani ongelmakohdaksi. toisaalta, vinny on ennenkin asunu urosten kanssa eikä iivo oo osottanu mitään aggressiivisuuden merkkejä uroksia kohtaan enää yli kolmeen vuoteen. kummatkin on kastroituja ja vanhoja. saapi nähdä miten tuossa käy!

vinnyllä on myös ollu hieman huonompi jakso taas, tietenkin näin kevään tullen. karva pöllyää kanilassa ja tytsyillä on kummallakin kevätkiimaa ilmassa, joten vinnyn jaksaminen on ollu vähä lujilla ja oonki joutunu asuttamaan sitä välillä erillään tai viemään ulos yksinään, että saa vähän rauhoittua. vinny täytti viime viikolla 8 vuotta, joka on kyllä kanille kunnioitettava ikä.