loistavasti lapualla

lapuan tulospostaus meinas ihan unohtua, mutta enköhän mä saa nyt jotain sieltäki rustailtua! aamulla oli hauskaa lähteä ekaa kertaa näyttelyihin ihan omalla autolla, ei tarvinu ootella ketää ja sai lähtee koska haluaa. :D niin helppoa kaikki! oltiin hyvissä ajoissa näyttelypaikalla ja koska olin edellisenä iltana jo leikannu kynnet jänöiltä niin muuta tehtävää ei oikeastaan ollut kuin tarkistella silmät, korvat, tassut jne. onneksi pian paikalle pyyhälsi lauma kavereita, joita en ollu nähny pitkiin aikoihin ja iso kiitos heille seuran pidosta! :)

en nyt kuitenkaan jaksa jaaritella kauempaa vaan mennään heti niihin tuloksiin! mukana mulla siis oli pipa, nille ja raisa. oon sanonu jo yli kuukausi sitte, että haluaisin viedä raisan näytille ku se on nyt niin hienossa kunnossa ja vitsinä heitin kaverille viikko sitte että, pipalta jää tälläkertaa voitto saamatta ku se meneekin raisalle. lähinnä tällä yritin kertoa sitä miten hyvässä kunnossa raisa on koska pipa nyt on aina vaikkei sen kanssa mitään ihmeellistä tekisikkään. :D

 

pipan (kuten muidenkin) arvostelu lirpakkeen saa näkyviin paremmin sitä klikkaamalla. pipalla meni ihan odotetusti ja oon kyllä tyytyväinen pisteisiin vaikkei ihan yltäny päivän parhaiden joukkoon! pipallakin alkaa kuitenkin ikä jo näkyä ja tiedostan sen kyllä, joten eihän näistä sovi valittaakkaan. tuo silmän vuotaminen kyllä pisti ärsyttämään kun kotona ei kuitenkaan vuotanut yhtään enkä ennen pöydälle menoa sitä huomannut tarkistaakkaan kun koskaan ennen ei oo pipan kohdalla mitään tommosta ollut. tapansa mukaan sai kuitenkin hienot pisteet turkista ja käsiteltäessäkin käyttäytyi nätisti! :) pipalle siis 94,5 pistettä, LKV2 ja joku ruokapalkinto, koska tuomari halusi sen palkita pitkästä ja hienosta menestyksekkäästä "urasta" vaikkei tänään PPK -sijoille yltänytkään.

nillekselle nää oli tosiaan toiset näyttelyt ja edelleen poitsu sai kiitettäviä pisteitä! täytyy kuitenki ottaa huomioon että nilles on luppa ja vielä kastroitu luppa eli massa tarttuu tavallista helpommin vaikka kuinka olisi vilkas ja aktiivinen otus. lupille tavanomaisesti myöskään nilleksen turkki ei yleensä ole parhaimmiston tasoa. olin varma, että tassuista lähtisi pisteitä mutta onneksi vain hännästä! jokapaikka kellertää ihan huolella, mutta en jaksanu raasua kiusata pesemällä kun nille ei siitä yhtään tykkää ja esim tassut ei silti haise yhtään pahalta, vaikka siltä saattavat näyttääkkin. :D nilles antoi taas käsitellä oikein hienosti niinkuin aina, se on niin kovin luottavainen ja rakastaa rapsutuksia joten tuomari taisikin vähän ihastua tuohon pullaposkeen joka yrittää kokoajan pussailla! nilles tosin meinasi läkähtyä paikanpäälle kun oli niin kuuma, onnksi arvostelu oli alkupäässä. nilles sai 94 pistettä ollen avointen urosten LKV1 ja sai myöskin ruokapalkinnon "mieleen jäänyt kani".

raisan vuoron koittaessa neiti pisti kunnon shown pystyyn kun ei ilmeisesti olisi halunnut lähteä boksista... :D onneksi pöydällä osasi edes käyttäytyä rauhallisesti ja moitteetta! raisa sai ainoana omana kanina viiden pisteet kohdat täyteen ja yleiskuntoa kehuttiin paljon kun ottaa vielä senkin iän huomioon. turkki myös raisalla on tällähetkellä ihan kivassa kunnossa! raisa sai 95,5 pistettä ollen niillä LKV1 ja PPK1! kuma myös napsahti noista 5pisteen kohdista.

päivän parhaana pet-kanina raisa jatkoi vielä BIS -kilpailuun, jossa taso oli oikeasti tosi kova. kaikkien lajien edustavat oli oikeasti hyvässä kunnossa eikä valittu voittajiksi vain siksi, että vastustajat olis ollu joteni huonoja. näyttelyt oli muutenki tosi tasokkaan kaikkien lajien osalta ja hyviä pisteitä jaettiin paljon! BIS -kisaan osallistui voittajat yhteensä seitsemästä eri lajista ja en oikein tiennyt mitä sijaa sieltä odottelisin. kuitenkin raisan nimi huudettiin vasta viimeisenä eli tuomarit olivat yhteistuumin päättäneet laittaa sen päivän BIS voittajaksi! :D

yllätyin kyllä melkoisesti tuosta ja raisa sai siitä hyvästä yberhienon ruusukkeet ja pystin, joka mahtoikin olla raisan ensimmäinen. toinen pysty joka kuvassa näkyy on myöskin raisan, joka tuli jo PPK1 -tittelin saamisesta. sen lisäksi raisa voitti pienen pussin herkkuja sekä ison laatikon tosi oudonnäköistä kaninruokaa, jonka tietenkin unohdin kuvata... :D

miten meillä valmistaudutaan...

näyttelyihin? nyt kun lauantaina pitkästä aikaa tulee petteilemään lähdettyä ja äsken kanilaa siivotessa tuli mieleen, että voisimpa kirjoitella siitä, mitä meidän näyttelyihin valmistautuminen pitää sisällään. :)

 

 1. kaikki alkaa tietenkin siitä, että bongailen netistä näyttelykutsun ja alan miettiä onko sinä päivänä mahdollisesti vapaata ja aikaa lähteä. sitten tulee kysymys millä mahtaisin sinne matkustaa. nykyään onneksi tämä ei ole enää niin ylitsepääsemätön ongelmakohta (toisin kuin vielä vuosi sitten...) koska mulla on oma auto jolla huristella.

vanhin kanini vinny, minun ja sen ensimmäisten näyttelyiden jälkeen 2008.

2. tietenkin täytyy myös päättää ketä ilmoitan. kokoajan omia kaneja hoitaen tiedän suurinpiirtein ketkä ovat normaalisti sellaisessa semihyvässä kunnossa ja ketkä eivät. ne jotka eivät ole, niin en edes ajattele niiden viemistä pöydälle. ja paha tapani on ilmoittaa kanit ihan viimetingassa, eikä silloin yleensä jää edes montaa viikkoa kanien preppaamiseen.

3. niiltä kaneilta, jotka päätän ilmoittaa tarkitstan yleiskunnon, turkin ja lähinnä tassun pohjien puhtauden todella huolellisesti ja sen mukaan päätän koska alan tekemään asialle jotain. (... :D) myönnän olevani laiska, enkä oikeastaan jaksa panostaa näyttelyvalmisteluihin ihan hirvittävästi ja pidänkin tärkeänä sitä, että kanit ovat sopusuhtaisessa ja suht siistissä kunnossa kokoajan. noin viikko ennen näyttelyitä alan kuitenkin siivota häkkejä ahkerammin ja viimeisenä iltana saatan pestä kanin tassut ja heittää puhtaiden purujen päälle siinä toivossa, että ne yön aikana putsautuvat.

 edesmenny kluppa manu

4. ruuan antoa en myöskään normaalisti mittaa ja jaa mitenkään säännöllisinä määrinä, kunhan heitän jotain jonkin verran päivittäin. ennen näyttelyitä alan katsoa mitä kani syö ja jos se tuntuu turhan pulskalta, saatan pitää sitä heinä-tuore-vesi kuurilla max. viikon ennen näyttelyitä. isot tilat, virikkeet, mahdollisuus liikkua ja kaverien seura yleensä pitävät kuitenkin huolen siitä, ettei kanit pääse lihomaan liikaa ja lihaksetkin pysyvät OK-kunnossa jatkuvasti. jos kani vaikuttaa ennen näyttelyitä liian pieneltä niin saatan lisätä sen ruuan saantia tai miettiä onko sitä järkeä ottaa mukaan ollenkaan, koska ruuan lisääminen ei kuitenkaan kasvata lihasmassaa vaan pelkkää mahaa eikä se tuo pisteitä yhtään lisää.

5. näyttelyitä edeltävä iltana leikkaan jokaisen kanin kynnet todella huolellisesti. vaikka teen sen tarkasti niin silti usein tulee moitteita, että leikkaamisen varaa olisi. optimaalista pituutta tärkeämpää tuomarien olisi mielestäni tarkastella sitä, onko kynsiä leikattu säännöllisesti, kuinka pitkälle suoni on edennyt ja onko kanilla lohjenneita kynsiä. millin heitto sinne tänne ei ainakaan huononna kanin kynsiä, pikemminkin uskoisin sille olevan mukavampaa kun kynttä ei ole leikattu aivan suonen päästä.

6. tarkastan myös hajurauhaset, tassunpohjat, korvat, silmät ja hampaat. tämän teen vielä uudelleen näyttelypäivän aamuna, normaalisti vasta näyttelypaikalla. samaan syssyyn aamulla tarkistan, ettei kanilla ole huopaumia hännässä tai missään muuallakaan. näitä toimintoja ajatellen kannattaakin näyttelyyn varata aina mukaan topsipuikkoja ja tiheä kampa! 

edesmennyt kluppa oona

7. kanin tietenkin pitää antaa myös käsitellä, mutta siihen en paneudu ennen näyttelyitä mitenkään, koska sitä ei kanille ihan muutamassa viikossa opetetakkaan. luotan siis siihen, että omat muruni käyttäytyvät kunnolla. :D ja näyttelypaikalla kania ei itseasiassa edes kannata harjata, sylitellä ja silitellä hirveästi, koska kanin turkki sähköistuu erittäin helposti kuumissa sisätiloissa. oikeastaan kosken kaneihin aina mahdollisimman vähän ennen tuomarin pöydälle menemistä.

8. asioita jotka EIVÄT kuulu meidän näyttelyihin valmistautumiseen: tassunpohjien talkkaus, eli valkaisu. se on mielestäni huijaamista enkä siksi sitä harrasta. silloin kani ei oikeasti ole puhdas ja omasta mielestäni näyttelypäivänä kanin pitää olla puhdas muutenkin kuin vain aineiden avulla. toinen asia on se, etten koskaan laita kaneille ruokaa aamulla ennen näyttelyitä, ettei maha vedä vellille vahingossakaan automatkan takia. jos näyttelyt ovat lähellä, en laita myöskään juomapulloa ennen näyttelypaikkaa kiinni boksiin. olen huomannut, että tuppaavat vain sitten sotkea itsensä sillä ja otsa on vaikea saada kuivamaan ennen arvostelua.

raisa pornaisissa. kuvan ottanut maisu!

mites teillä tehdään? onko teillä ns. suosikkikania, jonka kanssa käydä näyttelyissä?
ja vielä, onkos kukaan teistä tulossa lauantaina lapualle? :)

onko tällä mitään merkitystä?

eipä varmaan mutta kerron silti.

mä nään hyvinhyvinvhyin harvoin mitään unia liittyen mihinkään realistiseen, kuten esim perheeseen, kavereihin, koulun käyntiin tai pupuihin. mun unet liittyy aina johonki, josta en ymmärrä yhtää mitään; tapahtumiin, joita ei oo vielä ollu tai paikkoihin, joissa ei oo vielä käyny. oon nyt kuitenki nähny kolmena yönä peräkkäin samaa unta ja heränny aina tarkalleen kello 03:16-03:26 samassa kohtaa sitä samaa unta. dafuck is goin' on?

unen alusta en muista mitään, mutta jossain kohassa oon matkaamassa kouluun erään ystäväni kanssa ja se reitti menee hautausmaan ohi (ihan siis oikeastikkin). pienen alamäen kohdalla peukku, tossu ja hiiri hyppää viereseltä pellolta siihen tielle ja pysähdyn siihen niiden luo. neidit alkaa kuitenki hyökkiä kohti ja yrittävät käydä meidän kimppuun hirveen agressiivisesti! muistan unessa juosseeni niitä karkuun ja jopa komauttaneen voimakkaasti hiirtä päälaelle kun yritti hyökätä meidän päälle. matka kuitenki jatkuu, kanit alkaa seurata meitä ja sitten nähdään viereisissä ojissa petoja, kuten supikoiria, kettuja, näätiä ja taivaalla muutamia kotkia. nostetaan rauhoittuneet kanit syliin petojen silmien alta ja jatketaan matkaa hautausmaan läpi.

siihen asti vielä ihan suhtkoht ymmärrettävä uni mutta sitten se kävi yhä vain sekavammaksi. kävelypolun vieressä olevan hautakiven luona nähdään supikoira, joka piiloutuu kukkaruukun alle kuin ihminen - vetämällä sen päänsä päälle suojaksi... kannetaan kaneja sylissä niiden omalle hautapaikalle, joka jollain tavalla kuvastaa niiden omaa häkkiä. siinä on pieni koriste aitaus hautakiven ympärillä, jossa lukee "loving family: hiiri, peukku & tossu" (ihmettelen vain sitä mihin kaikki muut laumassa eläneet, esim iivo, split, eela ja nuuska katosivat..). lasketaan kaneja häkkiin/hautaan mikä ikinä onkaan ja samassa nään kulmassa heinikön seassa mönkimistä, juuri samanlaista miltä pupuvaivojen möngerrys pesässä näyttää. saan juuri päästettyä otteeni viimeisestä kanista häkin pohjalle kun heinikosta syöksähtää näätälauma raatelemaan kaneja, jotka jäävät voimattomina niiden raadeltaviksi

sitte herään ihan hemmetin ahdistuneena ja peloissani. viime yönä oli vaan pakko nousta käymään kanilassa, enkä silti saanu enää millään untä koko yönä. jo pelkkä uni saattais olla hämmentävä, mutta rupesin tänään miettimään sitä vähän pidemmälle. se on oikeasti aika vertauskuvallinen, valitettavasti...

tänäkin talvena meiltä on kuollu kaneja ja koira on tappanu yhden kanini, ihan selvästi tuo unen viimeinen kohtaus viittaa siihen. se on ollu ehdottomasti yks mun elämän kamalimpia hetkiä. mutta sitä, miksi peukku ja tossu yhtäkkiä tulevat uniini vaikka eivät enää meillä asukkaan, en osaa selittää muulla kuin korkeintaan ikävällä. MUTTA outo yhteensattuma on myös se, että tänä vuonna oon ensimmäistä kertaa törmänny kanilassa mihinkään ylimääräisiin eläimiin, tarkoittaen tällä hiiriä. olen nähnyt niitä muutamankin kerran ja säikähdän niitä aina yhtä kovaa, vaikka en niitä pelkääkkään.

meilläpäin on myös alkanut kulkea susia, ilveksiä ja kettuja. niitä on tosi paljo tuola metsässä, jonka rantaan meiltä on matkaa vain muutamia satoja metrejä. ne tosin liikkuu vain öisin enkä oo niitä itse "livenä" nähny mutta meillä koiratkaan ei uskalla enää mennä pimeällä pihalle ja jos on vähänkään hämärää niin istuvat vain portailla ja katselevat tarkkaavaisesti pelloille. jälkiä näistä eläimistä on silti tehty ihan muutamien metrien päästä meidänkin taloa ja noin puolen kilometrin päässä olevasta talosta ilves oli tappanut kissan. ei siis mikään ihme, että ylimääräiset eläimet tulevat uniini tappamaan omia pupujani...?

mutta en edes halua tietää mitä hautausmaa unessani kuvastaa. ja miksi siinä on vain hiiri, peukku ja tossu. ja tämä sama uni, jo kolmatta yötä. :s

onko teillä ollu unia teidän omista eläimistä? onko ne ollu yhtä outoja?

thumb and slipper

joka kerta kun oon selittäny näistä kahesta kaveruksesta ulkomaisille ystäville niin naurusta ei oo meinannut tulla loppua kun oon sanonu, että yesyes the names is like thumb and slipper. pakkohan se on myöntää, että peukalo ja tohveli kuulostais suomalaisenki korvaan vähän hassulta... peukku ja tossu ovat silti täydellisiä. mutta tämän päivän jälkeen en voi enää kertoa peukalon ja tohvelin seikkailuista omina pupuinani, tämä kaksikko nimittäin muutti tänään uuteen kotiinsa.

onneksi eeva ja jaakko asuu ihan lähellä omaa kotiani, vain noin 3km päässä ja ihan koulumatkani varrella. ei ole siis ongelma mennä niitä moikkaamaan jos karmiva ikävä yllättää. ja oon varma, että jossain vaiheessa se yllättääki. oon kuitenki varma, että teen niiden kohdalla oikean valinnan enkä usko katuvani sitä. peukku ja tossu on kuitenki mulle tosi tärkeitä ja omalla erityisellä tavallaan rakkaampia kuin muut, koska ovat todiste paremmin kuin hyvin onnistuneesta yhteiskasvatus -projektista ja tietenkin ovat todella arvokkaita, koska ovat niitä omia kasvatteja. on vain totta, että niihin tulee aina ihan erilainen side kuin muihin. ehkä sitä ei voi ymmärtää ennenkuin tietää millaista on omistaa oma kasvatti.

tässä pieni lupaamani video maailman parhaista tyttösistä:
 

jos video ei jostain syystä näi niin vaihtakaa mutterin kuvaa painamalla laatu 720pHD:ksi niin pitäis näkyä!