aurinkoinen akkojenpäivä

...joka tosin oli jo eilen. tästä on tullu jo ennemminki tapa eikä poikkeus, että kirjotan kaikesta vähän jälki junassa. mutta antakaahan se anteeksi nyt koska mulla tosiaan alkaa huomenna kirjotusrumba ja lukulomaakin mulla oli vaivainen viikko (hiihtoloma), koskan joudun käymään vieläkin koulua suorittamattomien kurssien takia. lupaan ryhtyä ahkerrammaksi kanikuvaajaksi heti kun koulu on pyyhitty pois päiväjärjestyksestä. nyt vain tuntuu, ettei riitä tunnit vuorokaudesta millään!

meillä tosiaan paistoi aurinko ihan täydeltä taivaalta kokopäivän ja mua harmitti niin kovin ku en voinu olla ulkona lukemisen takia ja sen lisäksi oon ollu nyt monta viikkoa harvinaisen ärhäkkään kurkkukivun kourissa. :/ kävin kuitenkin ottamassa muutaman vaivaisen kuvan hiirestä ja hilpasta, jonka jälkeen painelin kurkkukipunu takia takaisin tupaan. tarkoitushan oli kuvata kaikki kanilan naikkoset koska oli sentään niiden päivä!

tähän postaukseen saatte yhdet vaivaiset kuvat hiiresta ja hilpasta, kanilan nuorimmista akoista. kaksi muuta, pipa ja raisa, tulevat toivon mukaan kuvatuiksi joskus myöhemmin. en voisi uskoa, että meillä näyttää maaliskuun alussa tältä! luntahan pitäisi olla vielä huhtikuussakin! tänä vuonna en oo kertaakaan voinu kuvata lumisia kuvia pellolla, kun niihin ei ole tullut tarpeeksi lunta. jotain aivain uskomatonta..

hilppa ei vieläkään sisäistänyt ulkoilun mahtavuutta. luimisteli vaan korvia, juoksi heti äipän sylkkyyn tai keksittyään ruohon - söi sitä koko loppuajan. eipä tullut mitenkään imartelevia kuvia, mutta ompa nuo omat kuvaustaidotkin päässee tässä vähän ruostumaan.

en ookkaan kyllä hetkeen hilpasta mitään turissut, vaikka monesti ollut tarkoitus. hilppatyttö on kuitenki kasvanu ihan hujauksessa! ei se vieläkään iso ole, mutta isompi ainakin. hitaan kehityksen takia se saattaa kasvaa hyvinkin pitkään ja luotan kyllä siihen, että hitaasti hyvä tulee. :)

kävin myös pari päivää takaperin moikkaamassa peukkua ja tossua! kovin hyvin olivat kotiutuneet ja iloisesti pomppivat pitkin kämppää. kynnet leikkelin naperoilta ja voi kuinka se olikaan tuskan ja työn takana tälläisen pienen tauon jälkeen. :D lopulta kuitenki suostuivat yhteistyöhön! eeva myös kertoi, ettei neidit oo syöny johtoja ja osaavat käyttää laatikkoa yllättävän hyvin, ne ovat siis myös sopeutuneet sisäkanin elämään paremmin kuin hyvin vaikka meillä kuitenki aina kanilassa vaan asuneet. :)

nyt kun päästiin oikein hehkuttamisen makuun niin voisin samantien kertoa miten ylpeä olen raisasta. se on aina ollu kovin sähäkkä, säikky ja osakseen myös arvaamaton eikä siksi mitenkään erityisen mukava kani lemmikiksi. harrastuskanina täyttää tarpeet paremmin kuin hyvin! mutta nyt, asuttuaan kesän yksin ja vasta sen jälkeen kun tajusin laittaa sen pipan ja vinnyn seuraksi siitä on kuoriutunut oikein ihana persoona! vieläkään se ei pidä ihmistä ylimpänä ystävänään, mutta kaikki on sen kanssa nykyään niin helppoa! se ei enää säiky yhtään niinkuin ennen ja tulee jopa omasta tahdostaan ihmisen lähelle.

musta tuntui ennen aina niin pahalta ku kaverit pelkäs raisaa, osittain ehkä syystäkin, vaikka mulle raisa ei ookkaan koskaa tehny mitään pahaa niin vieraita ihmisiä kohtaan se osasi olla todella arvaamaton, niin nyt voin kuitenki hyvillä mielin korjata tuon "raivo-raisa" väitteen ja antaa ihmisille luvan silittää sitäkin. mahtavaa. 8--) tähän loppuun vielä yksi luvattoman huonolaatuinen kuva mistä toivon mukaan näkee vähän tuota, miten paljon hilppa on ottanut kokoa!