26.10.2013

puhetta kaneista

mä oon remontoinu viimeviikolla mun huoneen ja samalla kolunnu kaikki vanhat laatikot ja vihkoset läpi ja löysin vanhan kalenterin lukion ykköseltä. eli siitä on siis kaks vuotta aikaa. sielä ei ollu mitään erityisen kiinnostavaa, mutta pisti silmään kohta heti syysloman jälkeen maanantaina: "ÄIKÄN PUHE!! OMGOMG!!" ja koska jaan tämän puheen täälä niin voitte varmaan vain arvata mitä se puhe koski... :D kohdeyleisönä oli siis mun luokka, josta kukaan ei omistanu sillon kaneja saati tienny niistä yhtää mitään. sain tästä puheesta 9½ ja opettaja kehui sitä hauskaksi ja leikkiksäksi vaikkakin silti asiapainotteiseksi. ite pidin sitä lähinnä läpeensä tylsänä. :D


monikaan ei varmaan ole koskaan tullut ajatelleeksi, miten monipuolinen eläin lemmikkikani voi olla. monien käsitys moisista pitkäkorvista rajoittuu normaalisti täysin siihen, että ne ovat tylsiä paikallaan kyyhöttäviä, söpöjä eläimiä joita on kiva paijalla aina silloin tällöin. oikeasti lemmikkikani voi olla paljon muutakin ja jopa harrastusmahdollisuuksia on monia.

niinkuin koirillekkin, on kaneillekkin olemassa harrastusvaihtoehtoja erilaisia. itselläni on tällähetkellä 9 kania (hämmentävää että niitä oli silloin saman verran kuin nykyäänkin!) ja ensimmäisen sain noin 8 vuotta sitten, joten vähän kaikenlaista on tullut kokeiltua ja tehtyä. ehdottomasti suositummaksi yltää näyttelyissä käyminen, vaikka se on aivan totaalisesti erilaista kuin kissa- tai koira- näyttelyissä niin niissäkin on tavoitteena valita se paikan kaunein ja standardiaan parhaiten vastaava yksilö. näyttelyitäkin on kuitenkin kahdenlaisia; ulkomuotoluokka ja pet-luokka. niiden erona on arvosteltavat piirteet, ulkomuoto arvostelee nimensä mukaan kanin ulkoista olemusta kun taas pet-puolella keskitytään enemmän kanin käytökseen, hyvinvointiin ja hoitoon. toiseksi suosituin ja tällähetkellä toistaiseksi myös suomen ainoa harrastusmahdollisuus näyttelyiden lisäksi on estehyppy. harrastuksen piirissä on vielä suhteellisen vähän kannattajia, mutta kisoja järjestetään varsinkin kesäisin usein.

kanin kanssa harrastaminen ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, jos ajattelee sen olevan tuollainen kyyhöttäjä, jonka aikaisemmin mainitsin. kaniahan voi toki pitää vain häkkieläimenä; viedä sille ruokaa mennen ja tullen, silitellä kun itseä huvittaa ja siivota häkkiäkin vain juhannukseksi, jouluksi ja satunnaisesti muiksikin juhlapyhiksi. haasteellista kanin kanssa harrastamisesta tekeekin se, että et voi vain ajatella meneväsi kerran päiväseltään näyttelyihin tai kisoihin, sillä kumpainenkin vaihtoehto vaatii viikkojen tai jopa kuukausien valmistautumisen ja tietenkin kania on hoidettava parhaansa mukaan kokoajan ja pidettävä sen elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. tai onhan toki ihan itsestään kiinni haluaako viedä kehnosti hoidetun, huonossa kunnossa olevan kanin tuomarille näytille ja sen jälkeen lukea pelkkiä negatiivisia kommentteja arvostelulapusta. jotta voisi pärjätä kanille tulee syöttää laadukasta ruokaa säännöllisesti, pitää yllä hyvää yleiskuntoa eli antaa sille paljon aktiviteettejä ja liikuntaa sekä pitää huolta siisteydestä, joka vaikuttaa suoraan kanin puhtauteen ja yleensä myös turkin laatuun. eikä tietenkää saa unohtaa sitä paijailua ja hellyyden antoa, sillä ihan kuin ihmisetkin niin kyllähän eläimetkin sitä kaipaavat.

yksi suurin syy miksi tykkään kanista harrastuskaverina on se, että se ei vaadi paljoa joten se on kuitenkin suhteellisen helppo lemmikki. se on myös perusterve, joten eläinlääkärin pussukkaan ei juurikaan tarvitse rahojaan tuhlata. ruuat ja muut tarvikkeetkin pysyttelevät kohtuullisissa hinnoissa. toinen hyvä seikka on se, että jokainen kani on oikeasti erilainen. itse olen omistanut elämäni aikana yhtäkkiseltään laskettuna noin 28 tai 29 yksilöä enkä ole törmännyt kahteen samanlaiseen tapaukseen. jokaisella on omat pienet tapansa ja ilmeensä, tyylinsä näyttää mielentilansa ja ilmoittaa tarpeistaan. ajan kanssa sitä on oppinut yllättävän hyväksi kanioraakkeliksi jos niin voisi sanoa.

tämänikäiselle, nuorelle, on myös paljon mukavampaa ottaa lemmikiksi kani, kuin esimerkiksi koira tai hamsteri. en siis vähättele muita lajeja, meilläkin on 2 koiraa jänislauman lisäksi, mutta koska kanien keskimääräinen elinikä on noin 5-8 vuotta niin kyllä minä itse ainakin mielummin sitoudun sellaiseen aikaan kuin se, että esimerkiksi koirasta saattaa joutua huolehtimaan pahimmassa tapauksessa jopa 15 vuotta. kanin elinikä ei siis ole kuitenkaan liian lyhyt aika, muttei liian pitkäkään.

kaneissa on myös hyvin paljon valinnanvaraa siinä, että minkälaisen kanin haluaa. rotuja on valittavana todella monia, vaikkakin tosin suomessa rotuskaala on huomattavasti suppeampi kuin esimerkiksi naapurimaassamme ruotsissa, joka on muuten varmaan yksi maailman johtavia kaniharrastusta kannattavia maita. myös värejä ja erilaisia kuvioita on melkein sadoittain. on pystykorvaa, luppakorvaa ja jopa propellikorvaa. kokokin vaihtelee kääpiöjäniksestä belgianjättiin eli noin 800 grammasta jopa 12 kiloon. turkkikaan ei ole aina samanlainen lyhyt ja tiheä vaan tiesittekös, että on olemassa myös kaneja joiden turkkia käytetään esimerkiksi satiinin valmistuksessa. valintaan kannattaa siis perehtyä, kun tietää mitä kaikkea on tarjolla. valitettava totuus on kuitenki se, että kaneista on järkyttävän paljon ylitarjotaa ja sen vuoksi monet kasvattajat joutuvat lopettamaan luovutusikäisiä pentuja, jotka eivät olekkaan löytäneet omaa kotiaan. jokaisen moraali sanelkoon onko se sitten oikein vai ei, siihen minä en ota kantaa.

jos kaniharrastuksesta jotain huonoa pitäisi keksiä niin se on ehdottomasti eri yhdistysten hallitusten sisäiset riidat, ne vaikuttavat pitkälti tapahtumien järjestämiseen ja niiden onnistumiseen. tälläisenä tavallisena taaplaajana ei onneksi kuitenkaan tarvitse olla kiinnostunut saati sitten osallistua noihin kiistoihin ja itselleni riittääkin kun saan erilaisissa tapahtumissa viettää aikaa muiden harrastajien parissa. ihmiset sielä ovat sellaisia, jotka mielellään auttavat, kertovat ja opettavat joten heihin on helppo tutustua ja mennä mukaan. ehkä se onkin oikeasti juuri se suurin syy, mikä sai heti ensimmäisella kerralla vuonna 2007 minutkin innostumaan.

paljon olen näiden vuosien aikana oppinut mutta paljon on varmasti vielä opittavaa, joten valehtelisin jos väittäisin, että aikoisin tähän lopettaa. 


ihmettelen suuresti jos joku jaksoi tuon lukea kokonaan. :D ja mulle ei henkilökohtaisesti oo mitään väliä, vaikka joku haluais kopioida tätä koska kaikki tiedot on lähinnä itsestään selvyyksiä kaniharrastajalle. ja täytyy ottaa huomioon, että tuo on kirjoitettu kaks vuotta sitte eli jotkut asiat ovat saattaneet muuttua niistä ajoista. esimerkiksi enää en juurikaan keksisi huonoa sanottavaa edes eri yhdistyksistä tai niiden toiminnasta. kuvat nappasin jostain vanhojen julkaisemattomien joukosta ja niissä vierailee tossun, peukun ja raisan lisäksi edesmenneet luppaset, eela ja ransu.

7 kommenttia:

  1. Kun osaisi itse tuollaisia kirjoittaa...

    VastaaPoista
  2. Tosi kiva postaus :) Jos haluut käy kattoo mun blogin joka on: elainten-elamaa.blogspot.com Ja ois ihan sika kiva jos liittyisit lukijaks :)

    VastaaPoista
  3. Oli kyllä oikein hyvä puhe! :)

    VastaaPoista
  4. Olisi kiva lukea jotain esim. kanilan virikkeistä tai semmonen 'kanien myday', jossa sanottais, mitä kanit on syöny tuollon yms. yms. :)

    VastaaPoista
  5. Tein kans yläasteen alussa puheen kaneista,kun juurikaan kukaan ei niistä tiennyt. Siitä tuli aika monta sivua pitkä mut silti kaikki kuunteli mielenkiinnolla ja kysymyksiä esitettiin ihan himona :D
    -Marleen täälä huutelee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sama! :D jos kerto jonku faktan jota muut ei tienny ennestää ni kyl kaikkien silmät suureni ja ilme oli semmone WTF.. :D

      Poista